Kotitoimisto

Tyttöjen lähdettyä kouluun on olo tuntunut hieman haikealta. 

Jännästi positiivisella tavalla.

Olen tänä aamuna tehnyt kaikki ne hommat joita viime viikkoina 

en jostakin syystä ole aikaseksi saanut tehtyä.

Olen ollut tässä samassa tilanteessa aiemminkin.

Asuin Ruskeasuolla kahden pienen poikani kanssa.
Ihanassa valoisassa kolmiossa.

Toinen ekaluokkalainen , 

toinen aloitti puolipäiväisenä 

päiväkotilaisena.

Koulu oli tien toisella puolella. 

Samassa rakennuksessa päiväkoti.

Minulla oli toimisto kotona. 

Sitten tapasin nykyisen mieheni ja arki muuttui.

Olen viime aikoina kaiholla muistanut sitä kevättä.

Aamuisin pari muuta äitiä tulivat kahville.

Kevät oli lämmin.

Lapset leikkivät aamusta iltaan ulkona.

Sinä keväänä, minä rakastuin.

Vaikka nyt asumme täällä muualla. Sain tänään sen saman tunteen sydämeeni.

Yhtäkkiä kaikki tuntuu niin helpolta.

Paitsi töiden aloittaminen.

Oma kotitoimisto, luova työ,

luova aikataulu...

Siksi mä oon täällä siivonnut.

Antanut kukille vettä ja pyykännyt.

Mistä sitä aloittaisi. Viisi tuntia omaa aikaa.

Tiktak...

Ehkä tänään aika loppuu ennen kuin pääsen työn makuun.

Aavistelin tätä ja annan itselleni tänään anteeksi.

Huomenna on uusi päivä.